Lätäseno

Olin Norjan reissun jälkeen yhden yön mökillä Pallaksella, jossa sain saunoa ja pestä kamppeet valmiiksi seuraavaa reissua varten. Siitä siirryttin autolla Kalkkoaivin tien päähän, josta matka jatkui polkupyörillä. Kalkkoaivin tie on niin huonossa kunnossa, että henkilöautolla ei perille pääse. Edessä siis huonoa tietä vajaa 26km ja siitä vielä 11km pientä polkua Pinniskoskelle. Jeren kans ajettiin (lue: talutettiin) perille asti, mutta vanhempi osasto taittoi loppumatkan jalkaisin. Hieman kovempi rykäisy siis kuin edellisviikon 6km..

Lähtökuopissa. Jälleen keli suosi.

Porot nautti lähes sääskettömästä kelistä tunturissa.

Joitakin hikikarpaloita vuodatettiin kun ajettiin ja talutettiin ylämäki toisensa jälkeen..

Tässä taukopaikalla, hieman ennen Kalkkoaivin autiotupaa, piilotin kameran syvälle rinkkaan vesisateen pelossa..

 Loppumatkan taitoimme tihkusateessa. Tarkoitus oli tehdä leiri joen toiselle puolelle, mutta puskakanoottimme oli talven aikana saanut siipensä sen verran pahasti, että jouduimme pystyttämään väliaikaisen leirin ja tuumailemaan tilannetta yön yli..

Surullinen näky..

Eikun töihin.

Sopiva parrun pätkä ja jekkulankaa.. Alapuolelle tuli vielä samanlainen tukilankku.

Tiivistys hoidettiin hopiateipillä. Uskomatonta kyllä, ei vuotanut yhtään!

Ruokakalat saatiin joka päivä, mutta kovin oli yksipuolinen lihan väri. Lohta ei kovasta yrityksestä huolimatta saatu.

Jälkiruokavärkkiä.

Vaapuntekijä toimessaan.

Slurps!

Kyllä näissä maisemissa kelpaa soutaa!

Paluumatkalla jäi kuvat ottamatta, koska kamera oli taas syvällä rinkan uumenissa vesisadetta paossa..
Aivan loistava oli kesälomareissu! Kiitokset molemmilla reissuilla mukana olleille!